Metsä tuoksuu sateelta, vaikka auringon säteet pilkistää kuusikon takaa. Värikkäät puunlehdet leikkivät tuulessa kilpaa. Syksy on vihdoin täällä. Rakastan syksyä ja olen syksyn lapsi, niinkuin melkein koko perheeni. Syksyssä on jotain niin hiljaisen kaunista pimenevineen iltoineen sateen ropistessa ikunaan. Myös ruoka maistuu syksyllä ihan parhaalta. Viimeistään syyskuussa laitan padat kunniapaikalla, odottamaan pitkään haudutettejun uuniruokien valmistusta. Kynttilät valtaavat pöydät ja kyllä, kaivan sukkalaatikosta ne iki-ihanat villasukat, joissa on tuuletusreikiä, enemmän kuin laki sallii.
Ensimmäisen syyspäivän kunniaksi päätin valmistaa pehmeitä pekoni-kanttarellimuffineita. Pekoni-kanttarellimuffinit tuoksuu ja maistuu syksyltä. Muffinit sopii välipalaksi, mutta ne on omiaan kahvipöydän suolasena kaunokkina. Ja nyt toivotan ihanaista syksyä ja taidanpa ottaa vielä yhden muffinin.
Pekoni-kanttarellimuffinit
200 g ranskankermaa 4 kananmunaa 2 dl juustoraastetta 4 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhoja 100 g pekoni fileetä paistettuna 100 g kanttarelleja paistettuna 1 pieni sipuli silputtana 50 g voisulaa
Putsaa kanttarellit ja pienennä ne hienoksi veitsellä. Kuori ja hienonna sipuli. Paloittele pekoni pieneksi ja paista hetki kuumalla pannulla. Lisää sienet ja sipuli joukkoon. Sekoittele, kunnes sienistä haihtuu vesi ja pekoni rapsakoituu. Sekoita kaikki aineet keskenään ja lusikoi taikina voideltuihin tai paperisiin muffinivuokiin. Paista 200 asteeessa noin 15-20 minuuttia. Herkuttele!
Taikinaterapia on yksi parhaista tavoista nollata ajatukset ja kaupan päälle siinä saa vielä huumaavan tuoksun kotiin sekä suun makiaks! Monta ihanaa syytä siis pitää pullapäivä. Tämä viikko on ollut täynnä ilon ja surun vuoristorataa. Pelkkä tavallinen peruspullapäivä ei riittänyt nyt olotilaan, vaan piti saada kunnon terapiaistunto. Vastaus oloon oli Nutellapulla! Kädet taikinaan ja ajatukset kulhon pohjalle. Pian huomasinkin edessäni taikinan, täydellisellä sitkolla. Taikina levyksi, muutama kaulimen viuhahdus, reilusti Nutellaa päälle, taikina rullalle, viipaleiksi ja uuniin.
Nutellapulla on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Jo Nutellapullan tuoksu saa mielen kohoamaan pullataikinan lailla. Lämmin Nutellapulla ja lasi kylmää maitoa, elämän pieniä iloja, täynnä suuria tunteita. Sade koputtaa ikkunaan, hymyilen ja lupaan itselleni opetella elämään hetki kerrallaan.
Nutellapulla (noin 20 pullaa tai kaksi piirakka )
5 dl maitoa 50 g tuorehiivaa 1/2 tl suolaa 2 dl sokeria 1 tl kardemummaa 1 muna noin 15 dl vehnäjauhoja 150 g voita 1/2 prk Nutellaa (huoneenlämpöistä) Koristeeksi tomusokeria, Nutellaa (vadelmia ja sitruunamelissan lehtiä)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva maitoon. Lisää mausteet, muna ja puolet vehnäjauhoista. Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Lisää loput vehnäjauhot, vaivaa taikina kimmoisaksi ja lisää pehmeä voi joukkoon. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa helposti kulhon reunoista. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan nousta noin 30 minuuttia. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, jaa taikina kahteen osaan. Kauli taikina ohueksi levyksi ja levitä pehmeä Nutella levyn päälle. Rullaa taikinalevy pitkittäin kääreeksi. Leikkaa rullasta tasaisia viipaleita (piirakkaan ohuempia). Laita pullanviipaleet väljästi piirakkavuokaan tai muffinivuokiin. Kohota liinan alla noin 30 minuuttia. Voitele munalla ja laita uuniin 200 asteeseen noin 10 minuutiksi. Paistoaika riippuu Nutellapullien koosta. Koristele tomusokerilla ja sulatetulla Nutellalla.
Tänään kaipaan väriä elämääni ja JUUSTOA. Olen varmasti ollut edellisessä elämässä hiiri, koska olen niin perso juustolle. En ole koskaan maistanut vielä sellaista juustoa mistä en pitäisi! Tällä kertaa ruokapöytään pääsi värikäs punajuuri-juustosalaatti, jonka tein hävikkiruoasta. Jääkaapista löytyi muutama pieni juustonpalanen fetaa ja homejuustoa, jotka hyödynsin salaattiin. Vihanneskaapissa minua odotti muutama punajuuren poloinen, joten ne päätyivät myös salaattiin. Makeahko punajuuri sopii todella hyvin juuston kaveriksi. Siihen kun lisää vielä rouskuvaa pähkinää sekä tuoreita salaatinlehtiä, värikäs punajuuri-salaatti on valmis!
Valmistin punajuuri-juustosalaatille myös nopean salaatinkastikkeen. Kastikkeeseen laitoin öljyä, balsamicoa, hunajaa ja mausteita. Helppoa ja hyvää, syömään!
Värikäs punajuuri-juustosalaatti
Salaatti kahdelle
3 kypsää punajuurta iso kourallinen värikästä salaattisekoitusta 100 g homejuustoa 50 g fetajuustoa 1/2 dl saksanpähkinää
Varsinkin arjen kiireissä sitä kaipaa hyvää ruokaa ja pientä herkkuhetkeä. Ruokaa, joka valmistuu nopeasti ja pienellä vaivalla. Kun pääsin mukaan Indiedaysin, Blogiringin ja Old El Pason kampanjaan, ajatukseni liihottelivat heti vaivattomaan ruoanlaittoon.
Meidän perheessä syödään viikonloppuisin usein tortilloita. Lapset ja kyllä me aikuisetkin odottamme aina tortillapäivää ja siitä onkin tullut jo melkein perinne meille. Mutta miksi ihmeessä odottaa aina siihen viikonloppuun, kun tortilloita voisi syödä viikollakin.
Old El Pason Stand ’N’ Stuff Mini-tortillat eli tuttavallisemmin tortillaveneet ovat omiaan myös arjen ruoanlaittossa. Lapsiperheessä mini-tortillaveneet ovat ihan huippu juttu, koska ne ovat pehmeitä, juuri oikean kokoisia ja vieläpä hauskan näköisiä. Veneisiin on kaiken kukkuraksi helppo laittaa täyttettä eikä täyte karkaa syödessä pitkin pöytiä ja lattioita mallinsa ansiosta.
Mielestäni Stand ’N’ Stuff Mini-tortilloihin voi laittaa täytteeksi melkeinpä mitä vain, mitä nyt sattuu jääkaapista milloinkin löytymään. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa täyttää tortillat, kunhan maistuu ja on hyvää. Itse valmistin nyhjää tyhjästä eli hävikki tex-mex tortillaveneitä. Kurkkaus jääkaappiin ja edellisen päivän tähteet esille. Jääkaapista löytyi keitettyjä perunoita, yksi maissi, broilerin filettä, juustoa, papuja sekä sipuli. Perunat kuorineen pienemmiksi, broileri ja maissi paloiksi, kaikki aineet pannulle, maustetta päälle ja pikainen lämmitys. Sitten vain täyte veneisiin, juustoraastetta, salsaa ja tulisemmasta tykkääville vielä Jalapeñoa päälle. Oli muuten tosi hyvää.
Aikaa kului kaikkineensa noin 15 minuuttia ja ruoka oli valmista. Pöydän ääressä istui jo koko perhe odottamassa, kun veneet purjehti ruokapöytään. Puheensorina täytti nopeasti keittiön, kaikki halusi kertoa päivän kuulumiset. Veneetkin taisi tehdä siinä samalla ylimääräisen kunniakierroksen ruokapöydässä, kun lapset innostuivat veneilemään. Yritin saada ääneni kuuluviin ja kysyä "maistuuko?" Kaikki katosi vikkelästi pöydästä, joten vastaus taisi tulla siinä.
Päälle 1 dl juustoraastetta, persiljaa, Old El Pason Salsaa ja Jalapeñoa.
Paloittele perunat pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipuli. Pienennä broiler fileet. Leikkaa maissintähkästä maissi irti pitkin vedoin ja pienennä paloiksi. Kuumenna pannu. Lisää öljy ja kaikki aineet pannulle. Kääntele hetki ja lisää tacomauste. Anna makuistua pannulla vielä muutaman minuutin ja täytä veneet.
Se olisi tänään taas pastapäivä! Kotitekoiset mehevät lihapullat ovat ihan parasta perheruokaa mitä tiedän ja siihen kun tekee vielä tomaattikastikkeen kaveriksi, ai että! Fiilikset ovat kuin italialaisessa ruokapöydässä ilman, että ostaa lentolippua. Meillä kun on ruoka, pöytäliina ja varsinkin se italialaisten puheen äänitaso jo valmiina tässä perheessä.
Tällä kertaa valmistin lihapulla-pastavuoan, jossa spagetti sai uunissa lisämehukkuutta tomaattikastikkeesta. Pitää todeta jo tässä vaiheessa, että lihapulla-pastavuoka onnistui yli odotusten ja se oli todella hyvää. Sen kertoi jo lasten kuin aikuistenkin santsikierrokset .
Ajatukseni oli ensin tehdä vähän saman oloinen ruoka kuin One pot pasta, mutta sehän ei oikein toiminut, koska vuoka päätyi uuniin. En halunnut polttaa näppejäni uunissa, koko ajan raskasta vuokaa nostellen ja sekoitellen, joten päädyin keittämään spagetin ensin puolikypsäksi. Tällä keinolla pasta se sai muhia uunin lämmössä rauhassa, ilman sekoittelemista. Lihapulliin kätkin jääkaapista löytyneet juustot ja paljon tuoretta basilikaa makua antamaan. Kastikkeeseen laitoin lorauksen kermaa. Lihapulla-pastavuoassa kaikki sekoitetaan rouhesta keskenään ja ruoan kruunaa tietty se parmesan! Mikään missien missi lihapulla-pastavuoka ei ulkonäöltään ole, mutta se maku mmmmm....
Ps. Lihapulla-pastaa tehtäessä kannattaa valita suuri vuoka, jotta koko komeus mahtuu siihen.
Lihapulla-pastavuoka (noin 6 hengelle)
Lihapullat
700 g naudan jauhelihaa 20 g parmesania raastettuna 20 g fetajuustoa 2 rkl tomaattipyrettä 2 munaa 1 iso sipuli hienonnettuna 4 valkosipulinkynttä 1/2 tl chilijauhetta 1 tl paprikajauhetta kourallinen tuoreita basilikan lehtiä hienonnettuna suolaa ja mustapippuria myllystä
Raasta parmesani ja murskaa feta kulhoon. Hienonna tuore basilika. Kuori sipulit ja hienonna pieneksi. Sekoita kulhossa kaikki raaka-aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Pyöritä massasta keskikokoisia lihapullia. Nosta lihapullat leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.
Kastike 500 g spagettia
1 rkl oliiviöljyä 1 sipuli 2 valkosipulin kynttä 1 kg tomaattimurskaa 50 g tomaattipyrettä 2 dl ruokakermaa 2 tl suolaa mustapippuria oman maun mukaan
Kuullota öljyssä kuoritut ja hienonnetut sipulit. Lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyre ja mausteet. Kaada kerma kastikkeeseen ja sekoita. Anna kastikkeen saostua keskilämmöllä noin 10 minuuttia. Keitä sillä aikaa pasta puolikypsäksi pakkauksen ohjeiden mukaan. Sekoita pasta ja lihapullat keskenään suuressa vuoassa ja kaada kastike päälle. Sekoita uudelleen. Halkaise pestyt tomaatit kahtia veitsellä ja ripottele ne päälimmäiseksi vuokaan. Laita vuoka uuniin 220 asteeseen, noin 10-15 minuutiksi. Nosta vuoka uunista ja ripottele parmesania päälle. Koristele basilikalla ja tarjoile.
Niin kuin kaikki jo teistä varmaan tietävät, meidän perheessä syödään paljon kalaa! Kala on helppoa, hyvää ja terveellistä pikaruokaa, parempaa saa hakea. Usein tulee otettua sitä lohta kalatiskiltä, mutta nyt kaipasin vaihtelua. Ideoita ei vain tullut yhtään mieleen. Niinpä suuntasin lähikauppaani, Kuljun Kartanon K-supermarkettiin, josta olen saanut monen monta hyvää vinkkiä vuosien varrella. Jospa kalatiskiltä saisi jotain uutta inspiraatiota ruokapöytään.
Kalatiskillä
Kalatiskillä oli palvelemassa aina yhtä aurinkoinen Teija, viittä vailla valmistuva ruokamestari. Kerroin Teijalle pulmani ja kurkkasin kalatiskin tarjontaa. Tiskillä oli tarjolla lohta, mutta siellä oli myös paljon muuta! Kotimaista kalaa löytyi kaunis rivistö, mm. ahventa, siikaa ja muikkua. Ei siis tarvitse lähteä järveä edemmäs kalaan. Minun tapauksessa ei tarvinnut mennä edes järvelle, kun apua pulmaan löytyi lähikaupasta. Teija vinkkasi herkullisen ja helpon reseptin ahveneen, joten pulma ratkaistu. Ei muuta kuin ahvenet kainaloon, resepti mukaan ja kotia kohti. En meinannut malttaa odottaa kotiin pääsyä. Tänään meillä nimittäin syötäisiin jotain uutta eli yrteillä kuorrutettua ahventa välimeren twistillä.
Lähde mukaani kalatiskille ja katso videolta Teijan vinkit!
Yrteillä kuorrutettu ahven oli todella hyvää. Maku ja tuoksu olivat kuin Välimeren tuulahdus kotoisassa järvimaisemassa. Ensi kerralla teen tuplasatsin, jotta ruokaa riittäisi santsikertaan. Nimittäin kaikki halusivat lisää! Valmistus oli myös helppoa. Tämä ruoka onnistuu ensikertalaiseltakin näppärästi, niinkusta huomaatte. Kiitos vielä Teijalle herkullisesta reseptistä! Jos pähkäilee kaupassa "mitä tänään syötäisiin?" Kannattaa mennä palvelutiskille. Sieltä saa taatusti vinkkejä ruoanlaittoon ja ilmaiset reseptit kaupan päälle.
Sekoita yrtit, leipä, parmesan ja voi sekaisin tehosekoittimessa. Kauli seos kahden leivinpaperin välissä noin 3mm paksuiseksi levyksi. Laita levy jääkaappiin noin puoleksi tunniksi kovettumaan. Asettele ahvenet vuoan pohjalle, ripottele aurinkokuivattu tomaatin suikaleet päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Asettele yrttilevy kalojen päälle. Kypsennä kala 160 asteessa noin 6-10 minuuttia.
Muutama vuosi sitten ostin muutaman pienen pensaan alun, tai oikeastaan hentoisen oksan, tietämättä niistä mitään. Minä kun en ole mikään viherpeukku, vaikka kovin jo sellaisesta lisänimikkeestä haaveilenkin. No, nämä pienet oksat siis saivat kodikseen aidan vieruksesta, johon olen yrittänyt kasvattaa hieman näköestettä terassin suuntaan. Ja totta vieköön, nämä pienet oksat kasvoivat aika huikean kokoisiksi muutamassa vuodessa tehden isoja mollukka marjoja. Saanen siis esitellä ylpeyteni marja-aronian! Keväällä marja-aronia kukkii valkoisena ja syksyllä se ilahduttaa upealla väriloistolla ja marjoillaan. Marja-aronia ei ole vain kaunis, vaan siitä voi tehdä myös mm. mehua, hilloa, hyytelöä ja marmeladia.
Itse tein siitä hilloa, johon lisäsin muutaman kotimaisen omenan ja mausteeksi tähtianista. Omenainen marja-aroniahillo vei kielen mennessään. Maku oli herkän juhlava, jos sellaista nyt voi hillosta sanoa. Sanonpa siltikin ja nyt vaan sitten mielikuvitusta kehiin! Erityisen hyvää se oli juustojen ja keksien kanssa. HUOM. OLI! Kaik siis men.
Omenainen marja-aroniahillo on yksi parhaista hilloista, jota olen maistanut. Harmittaa, kun meillä ei ole säilytystilaa. Olisin tehnyt hilloa kunnon satsit talven varalle, kuin Muumimamma konsanaan. Omenainen marja-aroniahillo
6 dl marjoja 2 rkl vettä 4 pehmeää omenaa 300 g hillosokeria 1 tähtianis
Nypi marjat tertusta ja huuhtele ne kylmän veden alla. Kuori omenat ja poista siemenkota. Paloittele omenat pieniksi lohkoiksi. Laita marjat, omenat ja vesi kattilaan. Kiehauta. Lisää hillosokeria ja tähtianis. Keitä hilloa keskilämmöllä noin 20 minuuttia, välillä sekoittaen. Poista tähtianis, ettei hammaspaikka irtoa. Purkita hieman jäähtynyt hillo puhtaisiin ja kuumennettuihin lasitölkkeihin. Laita kansi päälle ja säilytä viileässä.
Tannenna resepti näppärästi nyt myös Pinterestiin!
Meidän perheessä syödään monta kertaa kuukaudessa ruokaa, joka sisältää broileria. Niin perusbroileria kuin luomubroilerikin. Yksi suosikkiruoistanikin on Kanaa igorin tapaan eli broileria kastikkeessa. Kun ostan broileria kaupasta, pyrin aina ostamaan kotimaista ja tuoreeltaan. Tarkistan paketin, että se on kunnossa ja liha näyttää hyvältä. Sitten vaan kassalle, kotiin ja ruokaa tekemään. Sen kummemmin asiaa en ajattele.
Sain taannoin vierailukutsun Atrialta. Kutsun, jossa pääsisin tutustumaan muutaman muun bloggaajaakolleegan kanssa avoimesti kotimaiseen siipikarjaan eli broileriin ja sen kasvuympäristöön Atria Perhetilalla. Siitä päivä jatkuisi Nurmon tehtaan siipikarjalinjalle. Tehdaskierros siipikarjalinjalla sisältäisi broilerin elämän viimeiset vaiheet ihan pakkaukseen asti.
Kutsua lukiessani, ajatukseni olivat ristiriitaiset. Mietin valmistamiani ruokia ja sen jälkeen mielessäni pyöri 2000-luvulla nähdyt nugettivideot, jonka jälkeen en ole edes voinut nugetteja syödä. Päätin siltä istumalta, että minun on otettava kutsu vastaan, jotta saan tietoa ja näen millaisesta kasvuympäristöstä broileri tulee ruokapöytääni.
Vierailu
Vierailu alkoi Jalasjärveltä Juha ja Satu Kiviniemen Perhetilalta. Latva-Kiviniemen tila on yksi Atrian 85:stä Perhetilasta. Kaikki Perhetilatilat sijaitsevat joko Pohjanmaalla lähellä Nurmon tehdasta tai Pirkanmaalla Sahalahden tehtaan ympäristössä. Keskimääräinen matka tilalta teurastamolle on 38 km. Isäntäväen lisäksi seurassamme oli Atrian Siipikarjaliiketoiminnanjohtaja Merja Leino, siipikarjan terveydenhuoltoeläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelä ja broilerien rehujen kehityspäällikkö Anne Rauhala. Jokaiselta heistä sai kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä esim. broilereiden ruokavalioon, elinolosuhteisiin ja terveyteen liittyen. Itseäni kiinnosti eniten broilerin hyvinvointi sekä millaisia virikkeitä linnuille on järjestetty, jotta ne voivat henkisesti hyvin. Myös rehu ja sen koostumus, askarruttivat mieltä.
Atrian Perhetila
Latva-Kiviniemen Perhetilalla on kasvatettu broilereita vuodesta 1974 lähtien. Tilalla kasvatetaan myös viljaa ja rehuvalkuaiskasveja broilerien ruokintaan. Tällä hetkellä broilereita on kolmessa eri tuotantohallissa, noin 80 000 broileria kerrallaan. Broilerit tulevat tiloille pieninä untuvikkoina, missä ne kasvavat keskimäärin 35-38 vuorokauden ikäisiksi. Emokanat (Ross 308) tuodaan Ruotsista Suomeen. Emokanat munivat munat erillisissä hauduttamoissa. Haudonnan jälkeen kuoriutuneet untuvikot jatkavat matkaansa Atria Perhetiloille. Kaikki untuvikot tuodaan halleihin saman aikaisesti, ne myös viedään teurastamolle samaan aikaan, jolloin tilat puhdistetaan ja desinfioidaan kahteen kertaan. Näin varmistetaan korkean hygieeniatason säilyvyys. Kun hallit on puhdistettu, ne lämmitetään oikean lämpöisiksi. Sen jälkeen halliin tuodaan uudet pehkut uutta erää varten. Tähän kaikkeen menee n. 3-4 viikkoa.
Broilerin hyvinvointi
Tilan isäntä tarkistaa linnut joka päivä. Sairaat ja kuolleet linnut poistetaan hallista välittömästi. Broilerien kuolleisuus on tilalla 3-4% luokkaa. Eniten lintuja kuolee alkuvaiheessa untuvikkoina. Atria Perhetilalla lintuja on 17 kpl per yksi m², Euroopassa lukema on noin 21–23 kpl m² luokkaa.
Rehu ja sen koostumus on kasvatuksessa on hyvin olennaisessa osassa kasvatusta. Kaikki pääraaka-aineet soijarouhetta lukuunottamatta ovat kotimaisia. Soijarouheen määrää pyritään koko ajan pienentämään, ja jo nyt osa soijarouheesta korvataan kotimaisella kuoritulla kauralla. Kehitystyötä soijarouheen korvaamiskesi tehdään koko ajan.
Tilan tuotantohallit ovat täysin automatisoitu, jolloin pienikin muutos halleissa huomataan heti. Esim, lämpötilan vaihtelu, ilmankosteus, valaistus, ruoan tai juoman toimivuus. Näin broilerien hyvinvointi taataan. Linnuille pidetään päivän aikana rytmi valaistusta apuna käyttäen. Valaistustasta säädellään niin, että linnuilla on 6 tunnin lepohetki, jolloin valot ovat kokonaan poissa päältä. Toki linnut saavat nukkua pitkin päivää, oman tarpeensa mukaan.
Lintujen hyvinvoinnista pidetään huolta myös erilaisilla aktiiviteeteillä. Broilerit saavat kylpevät pehkuissa. Pehkuista löytyy myös juuria, jota linnut etsiskelevät mielellään. Isäntä tuo linnuille rapisevia paperipalloja, jotka piristävät broilerin päivää. Vierailumme ajaksi valaistusta laskettiin, jotta linnut eivät säikähtäisivät. Siinä lattialla istuessani, huomasin pian olevani lintujen keskellä ja suuri ihmetyksen aihe. Linnut olivat hyvin virkeitä ja uteliaita. Muutama niistä olisi halunnut syliin asti istumaan ja jouduin nousemaan, ettei vaan paljas ihoni koskettaisi lintua desinfioinnistani huolimatta. Lintujen ja ihmisen hygieenian kanssa ollaan todella tarkkoja. Tuotantohalliin ei pääse ilman suojapukua eikä saappaiden ja käsien desinfiointia. Korkean hygieeniatason ansiosta Suomesta ei löydy salmonellaa eikä muitakaan suurempia pöpöjä. Meillä ei myöskään lääkitä lintuja antibiootein, koska linnut voivat hyvin.
Kaiken kaikkiaan tilavierailulta jäi ok fiilis. Ennakkoajatukset muuttuivat aika lailla kaiken nähtyäni. Tilanpitäjät olivat tuikitavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin vuodesta toiseen ja olla ylpeitä tilastaan. Linnut näyttivät hyvinvoivilta ja virkeiltä. Stressaantunutta käytöstä ei ollut havaittavissa. Se seikka oli minulle ehkä tärkeintä. Kun näin ympärilläni tyytyväisen oloisia lintuja, olin itsekin tyytyyväisempi. Oli aika jatkaa matkaa ja kiittää isäntäväkeä vierailusta.
Siipikarjalinjalla
Nurmon siipikarjalinjalle mentäessä minulla ei ollut mitään ajatusta tai kysymystä mielessäni. Pää löi tyhjää, koska jännitin niin paljon. Tilanne oli todellakin kirjaimellisesti hyppy tuntemattomaan. Puimme suojavaatteet päällemme ja desinfiointien kautta lähdimme tekemään kierrosta siipikarjalinjalle. Hygieenia syistä kiersimme linjaa vastapäivää eli ensin tilaan, jossa valmiit broilerin palat lähtivät pakattavaksi. Tilat olivat siistit ja puhtaat, ainoastaan marinadin haju otti omaan nenään. Jo siitäkin syystä, koska valmistan yleensä ruokaa maustamattomasta broilerista.
Olen valmistanut monesti keittiössäni kokonaista broileria, mutta kun näin satoja kokonaisia broilereita pääni yläpuolella, olo tuntui epätodelliselta. Vieläkin ajatus saa sydämeni sykkimään ylimääräisen kierroksen. Tila missä broileri jatkoi matkaansa leikkaamoon oli kaikin puolin siistin oloinen, lattian nestelammikoita ja muutamia lihapaloja lattialla lukuunottamatta.
Leikkaamossa broileri paloiteltiin siististi niin käsin kuin koneellisestikin. Riippuen, millaista lihaa broilerista tuli esim. suikaleita, siipiä ym. Broilerin liha käytetään ihan loppuun saakka, hävikkiä ei tule. Liha menee niin meille kuluttajille kuin lemmikkkieläinteollisuuteenkin. Broilerista käytetään kaikki luista lähtien. Päivässä teurastetaan noin 110 000 broileria. Broilerin lihan laaduntarkkailu on korkea. Jokainen broileri tarkistetaan ulkoisesti, sekä jokaisen broilerin sisäelimet tutkitaan. Jos jommassa kummassa näkyy poikkeamaa, liha päätyy linjalta pois ja se ei mene syötäväksi.
Lintu viettää tehtaalla viimeiset hetket hämyisän sinisen valon alla, lastauslaatikoissa maksimassaan 3 tuntia. Siitä lintu jatkaa hihnalle ja tunneliin. Tunnelissa linnulle annetaan happea ja sen jälkeen hiilidioksia, jolloin lintu taintuu. Lintu nostetaan roikkumaan jaloista kuljettimeen, sen jälkeen lintu teurastetaan viiltämällä kaula. Matka jatkuu höyhentenpoistoon, jäähdytykseen ja paloitteluun.
Tunnelma laatikoissa oli rauhallinen ja linnut olivat tietämättömiä tulevasta. Onneksi niin, koska ne viimeiset hetket jäi mieleeni pysyvästi. Siinä lintuja katsellessani nieleskelin ja tippa tuli silmiini, kaikesta huolimatta. Tämä päivä sai paljon ajattelemisen aihetta elämäntapoihini.
Ajatuksia
Ihannemaailmassani broileri tulisi ruokapöytään vapaan linnun lihasta. Linnuista, jotka saisivat kuopsutella ulkona, pitkin maita ja mantuja, ilman sairastumista. Suomen kesä on kuitenkin hyvin lyhyt, eikä linnut selviytyisi pakkasista. Myös sairastumisriksi nykypäivänä on linnuilla niin suuri, ettei ihannemaailma toimisi käytännössä. Realistisesti kaikki näkemäni rauhoitti mieltä.
Olen tyytyväinen, että sain mahdollisuuden tutustua Atria Perhetilaan ja siipikarjalinjalle. Ennakkoluuloni vaihtuivat todellisuuteen ja nyt tiedän mitä ja millaista broileria syön ruokapöydässäni. Vierailuni jälkeen arvostan paljon enemmän lihaa, enemmän kuin koskaan. Tulen valitsemaan jatkossa aina kotimaista, laadukasta lihaa, joka on vastuullisesti valmistettua. Maksan siitä mielelläni enemmän, jotta eläimillä on paremmat olosuhteet. Lempiruokaani Igorin kanaa tulen jatkossakin syömään, mutta lihan vastapainoksi tulen lisäämään kasviksia enemmän perheemme ruokavalioon
Vierailun jälkeen ymmärsin myös, miten vieraantunut olen luonnosta. Sitä vain menee kauppaan, ostaa lihapaketin, ilman, että ajattelee sen takana olevan oikea eläin. Eläin, jonka kasvatukseen on käytetty paljon tärkeää aikaa ja työtä. Kunnioitan täst edes jokaista suupalaa entistä enemmän.
Viikonloppuna kävimme ulkona syömässä, mietin josko tilaisin broileria. Kysyin broilerin alkuperää. Ei kuulemma ollut ainakaan kotimaista, eikä alkuperääkään tiedetty sanoa. Se broileri jäi tilaamatta. Olin todella hölmistynyt. Miksi jotkut ravintolat tuovat broilerinsa vielä ulkomailta, kun laadukasta kotimaistakin on tarjolla. Pieniä valintoja, jotka vaikuttavat suuresti eläinten hyvinvointiin. Kotimaista se olla pitäisi!
Niin kouhkea ja tasaisen kaunis taikina, melkeinpä täydellinen! Näin siis totesin kuin laitoin elämäni ensimmäistä tulevaa gluteenitonta kakkupohjaa uuniin. Kaikki näytti niin hyvältä ja taisin jo myhäillä tyytyväisyyttäni siinä vaiheessa. Juupa juu, ei olisi kannattanut. Lopputulos nimittäin oli jotain muuta, kuten kuvasta saattaa joku huomata. Kuka käskee laittamaan 6 munan kakkutaikinan neljän munan vuokaan? No minä, tietenkin. Joku ajatuskatkoshan siinä kävi illan tohinoissa ja lopputulos oli varsin rönsyilevä! Uunista en viitsi edes mainita, se oli kuin sokeripommin jäljiltä.
Ei auttanut kun alkaa uudelleen vatkauspuuhiin, voidella hieman suurempi vuoka ja pitää peukkuja pystyssä, jotta kakkupohja onnistuisi. Kävin kurkkimassa likaista uuniani varmaan viiden minuutin välein ja taikina kohosi minuutti minuutilta enemmän. Tuskahiki otsella, kellon ollessa sata, olin varma uudesta epäonnistumisestani. Mutta yllätys oli suuri! Ihan paras ja melkeinpä täydellinen kakkupohja tuli melkein fanfaarien saattelemana pöydälle jäähtymään. Niin kuohkea, niin herkullinen.
Eli tässä se nyt olisi, paras gluteeniton kakkupohja. Ainakin minun mielestä. Kiitos tästä kuuluu myös ystävälleni, joka antoi hyviä vinkkejä pohjan tekoon!
Gluteeniton kakkupohja
6 kananmunaa 3 dl sokeria
11/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 1/2 dl perunajauhoja
11/2 tl leivinjauhetta
Voitele kakkuvuoka ja jauhota vuoka gluteenittomalla jauhoseoksella. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuiva-aineet. Lisää ne siivilän läpi pienissä erissä, varovasti taikinaa sekoittaen. Laita uuniin alatasolle 175 asteeseen noin 35-45 minuuttiksi, uunista riippuen Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Jäähdytä kokonaan ja leikkaa kerrokset.
Elämässä voi paahtaa tukka putkella ja kiireellä eteenpäin, jos niin haluaa. Mutta joskus on mukava ottaa vähän rennommin, niinkuin tänään ja jättää se paahtaminen uunin tehtäväksi. Tänään nimittäin paahdetaan uunissa kaalisalaattia ja voih, miten helpolla! Paahdettu kaalisalaatti on todella herkullinen lisuke vaikkapa leivänpäälle, tortillan väliin, mille vaan, you name it! Paahdettu kaalisalaatti valmistuu nopeasti ruusukaalista, kukkakaalista ja broccolinista. Kaalit saa kaverikseen suolaisen makean kastikkeen, seesaminsiemeniä ja sitten vain koko komeus hetkeksi uuniin. Kaalin mitalla siis loppu viikkoa kohti ja ensi viikkoa jännityksellä odottaen.
Ensi viikolla nimittäin on sitten hieman erilaiset fiilikset keittiössä. Meidän pitkään miettimämme keittiöremontti alkaa! Saas nähdä miten tämä emäntä saa perheen muonituksen toimimaan, kun keittiötä ei ole ollenkaan käytössä, eikä jääkaappia. Keittiöremontti kestää viikosta kahteen. Nyt se toki tuntuu lyhyeltä ajalta, kun viime viikolla loppui neljän kuukauden piiiiitkä putkiremppa!
Keittiöremonstista lisää ensi viikolla....
Paahdettu kaalisalaatti
150 g ruusukaalia 200 g kukkakaalia 150 g broccolinia
Pese kaalit kylmän veden alla. Kuori ruusukaalista uloin lehti pois ja halkaise kahtia. Pienennä kukkakaali sopiviksi paloiksi. Leikkaa broccoliinit kahtia. Laita kaalit kulhoon, kaada marinadi päälle ja sekoita. Asettele kaalit leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan. Ripottele päälle vielä seesaminsiemeniä. Paista uunissa 150 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.
Meidän perheen aamu lähtee käyntiin usein perinteisellä puurolla, tuorepuurolla tai hedelmäpuuroilla. Joskus silti puuroaamuihinkin kaipaisi vaihtelua vaikka lisukkeita vaihtelisikin joka aamu. Kun tietokoneruutuuni ilmestyi The Queen of Delicious-blogin kookoskaurapaistokseen, ihastuin paistokseen ensi silmäyksellä. Niin mehukkaan näköinen paistos, täynnä kaurahiutaleita ja hedelmiä. Kaurapaistos oli juuri sitä vaihtelua mitä kaipasin.
Siltä istumalta päätin kokeilla paistosta itsekin, koska pöydällä olevat kriikunat suorastaan vierivät eteeni. Oli kriikunoita tai ei, kaurapaistos onnistuu varmasti monesta eri hedelmästä valmistettavaksi. Kaurapaistos sopii juuri täydellisesti aamuihin, brunssille ja jopa jälkiruoaksi. Kun kaurapaistokseen lisää vielä vaniljakastiketta, aamun luxusherkku on valmis.
Ps. Muokkasin hieman alkuperäistä reseptiä, koska kookos ei ole ihan vielä mun lemppari, paitsi kastikkeissa. Joten kaikki kookoksen ystävät, kokeilkaa ihmeessä The Queen of Delicious-blogin kookoskaurapaistosta!
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori banaanit ja soseita ne kulhossa haarukalla. Sekoita soseeseen joukkoon kananmunat ja fariinisokeri. Sekoita toisessa kulhossa kaurahiutaleet, kookoslastut, kaneli ja leivinjauhe. Yhdistä kaikki aineet ja sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Puolita kriikunat/luumut ja poista kivet. Asettele ne paistoksen päälle leikkauspinta alas päin. Paista uunissa keskitasolla noin 40 minuuttia.
Mittaa kaikki muut aineet kattilaan, paitsi vaniljasokeri. Kuumenna seosta liedellä koko ajan sekoitellen. Kun seos sakenee, ota kattila pois liedeltä. Lisää vaniljasokeri ja sekoita. Tarjoile jäähtyneenä.
Vielä muutama viikko sitten, en ollut edes ajatellut tehdä ruokaa Härkiksestä. Tyttäreni ruokavalion muuttuessa ja siipikarjalinjavierailun myötä olen alkanut avartamaan makumaailmaani ja mikä onni! Olen löytänyt paljon uusia raaka-aineita rikastuttamaan ruokapöydän antia! Uusin ihstuksen kohde on Härkis. Olen tehnyt viimeisen viikon aikana Härkiksestä vaikka mitä. Härkis on ns. jauhelihamainen kypsä härkäpapuvalmiste, jota käytetään jauhelihan tapaan. Olen ollut todella yllättynyt, miten jauhelihamainen raaka-aine se onkaan!
Pidän suunnattomasti Lindströmin pihveistä ja siitä se idea lähti. Härkis päätyi siis punajuuren, sipulin ja yrttien kera paistinpannulle. Täytyy kehaista, että hyvää oli ja punajuuri värjäsi pihvit niin kauniin värisiksi. Härkis-punajuuripihvit maistuvat sellaisenaan, mutta ensi kerralla taidan ladota ne sämpylän väliin ja teen hampurilaisia. Jos punajuuripihvit ei maistu, blogiin tulee pian todella herkullinen viikonlopun spessuresepti Härkiksestä! Kannattaa pysyä kuulolla ja kokeilla rohkeasti uusia makuja.
Keitä punajuuret ja anna niiden jäähtyä. Kuori ja raasta punajuuret isoon kulhoon. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli paistinpannulla nokareessa voita. Lisää kulhoon kaikki aineet, vaivaa hetki taikinaa ja anna massan maustua jääkaapissa n 10 min. Muotoile pihveiksi ja paista voissa keskilämmöllä paistinpannulla.
Syksyn viiletässä pataruoat houkuttelevat minua aina vain yhä enemmän. Täyteläinen pataruoka, lasi hyvää punaviiniä ja siihen kun saa vielä mieleistä seuraa, mitä muuta sitä kaipaisikaan? Aina ei kuitenkaan jaksa odottaa ruoan valmistumista tunteja, joten silloin ruokapöytään ilmestyy helpoista helpoin ja superherkullinen One Pot Pasta. Tällä kertaa valmistin padassa mausteisen chorizopastan, jonka tekemiseen meni puoli tuntia. Jo pelkkä chorizopastan tuoksu on huumaava, mausta puhumattakaan. Chorizopastan maku on täyteläisen mausteinen ja lempeän pehmeä, juuri sopiva syksyn pimeneviin päiviin sekä iltoihin. Joten antaa tuulen tuivertaa ja sadepisaroiden koputella ikkunoihin, täällä ollaan valmiina.
Chorizopastan kanssa sopii täydellisesti punaviini niinkuin monen muunkin ruoan kanssa. Minulla on ollut kuitenkin pienoinen ongelma punaviinin suhteen muutaman vuoden, nimittäin saan jo lasillisesta kovan päänsäryn. Keväällä uskaltauduin kokeilemaan Italialaista Barbera-rypäleestä tehtyä La Piazza Barbera-punaviiniä, jossa on tanniini-ja histamiinipitoisuus merkittävästi alhaisempi kuin tavallisessa punaviinissä. Yllätyksekseni, en saanut päänsärkyä toistuvien testauksien jälkeen. Olin niin iloinen, että vihdoinkin löysin itselleni sopivan punaviinin. Nyt saan nauttia lasillisen viiniä silloin tällöin, hyvän ruoan seuraksi. Sitä nautintoa olen ihan kaivannut. La Piazza Barbera-punaviinin keskitäyteläinen maku sopii chorizon kanssa erinomaisesti. Mehukkaan hedelmäinen ja sopivasti hapokas viini ei jää One Pot Pastan mausteiden varjoon, vaan piristää ruokaa mukavasti.
Fiilis alkoi olemaan kaiken tämän jälkeen kuin italialaisella emännällä konsanaan, joten pyöräytin innostuksissani vielä kyytipojaksi jokaiselle syöjälle ikiomat minifocacciat. Mikä oli todella hyvä idea, koska yksi perheessämme ei voinut syödä oliivia, yksi ei rosmariinia ja yhden mielestä minit vaan on niin söpöjä. Mun perhe, hyvä, ruoka, hyvä juoma ja se jatkuva puheen sorina. I love it!
Chorizopasta (4-6 hengelle)
400 g chorizo-makkaraa 1 sipuli 2 valkosipulikynttä 1/2 chili (mieto) 2 rkl tomaattipyrettä 700 g tomaattimurskaa 1 tl suolaa 1 tl sokeria 2 dl La Piazza Barbera-punaviiniä 400 g kuviopastaa (noin 14 minuutin kypsymisaika) 200 g kirsikkatomaattia mustapippuria ja suolaa oman maun mukaan
Pinnalle ripaus savupaprikaa, tuoretta basilikaa ja parmesanjuustoa
Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi chorizo paloiksi. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna. Pese ja halkaisen tomaatit. Kuumenna pannu, lisää oliiviöljy ja sipulit. Kuullota ne. Lisää chorizo, kääntele hetki. Kaada joukkoon tomaattipyre, tomaattimurska, viini ja mausteet. Hauduta kastiketta noin 5 minuuttia ja lisää pasta joukkoon. Anna pastan kypsyä pannulla puolet kypsymysajasta, välillä sekoittaen. Lisää tomaatit ja kypsennä pasta al denteksi. Nosta pasta levyltä. Ripottele pinnalle savupaprikaa, juustoraastetta ja tuoretta basilikaa.
Minifocaccia (6 pientä vuokaa)
Taikina
3 dl huoneenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 dl durumjauhoja
Päällinen
4 rkl oliiviöljyä (2 rkl ennen uuniin laittoa ja 2 rkl uudelleen uunista otettuna)
2 rosmariinin oksan lehdet
6 kpl kirsikkatomaattia 18 kivetöntä oliivia
sormisuolaa
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää joukkoon oliiviöljy, suola ja sokeri.
Sekoita jauhot keskenään. Lisää jauhoja vähitellen ja nopeasti vaivaten tasaiseksi.
Kohota peitettynä vedottomassa paikassa noin puolisen tuntia.
Jaa taikina kuuteen osaan. Nosta taikina oliiviöljyllä voideltuihin pieniin uunivuokiin. Kohota uudelleen puoli tuntia. Halkaise pestyt kirsikkatomaatit. Painele tomaatit sekä oliivit tasaisesti taikinaan . Voitele focacciat oliiviöljyllä. Ripottele päälle rosmariinin lehtiä.
Paista focacciaa 225 asteessa noin 10–15 minuuttia asteessa, kunnes se on kullankeltainen.
Ripottele päälle vielä oliiviöljyä ja sormisuolaa. Jäähdytä hetki ja tarjoile uunituoreena.
Herkulliset juuresranskalaiset on mukavaa vaihtelua perinteisiin ranskalaisiin. Juuresranskalaiset eli ranut ovat pirteä ilo silmälle ja niitä syödessä saa kuin vahingossa päivän juuresannoksenkin syötyä. Jos haluaa ranskiksista kevyemmän version, kannattaa ne valmistaa uunissa.
Makean suolaiset juuresranskalaiset valmistuvat helposti ja makua voi vaihdella helposti omien mieltymyksien mukaan. Itse valmistin mausteiset juuresranskalaiset bataatista, perunasta, porkkanasta, lantusta ja raitajuuresta. Raitajuuren maku muistuttaa paljon punajuuren makua. Raakana niin kaunis raitajuuri muuttuu uunin lämmössä tosi valjuksi eli jos haluaa enemmän väriä lopputulokseen, kannattaa valita perinteistä punajuurta.
Pese ja kuori juurekset. Huuhtele ja kuivaa talouspaperiin. Pilko juurekset terävällä veitsellä reilun kokoisiksi suikaleiksi. Siirrä juurekset suureen kulhoon. Kaada päälle maustemarinadi ja kääntele, jotta marinadi sekoittuu juureksiin. Asettele juurekset leivinpaperilla suojatun uunipellin päälle. Kypsennä uunin keskitasolla 220 asteessa n. 35-45 minuuttia, juuresten paksuudesta riippuen. Kääntele juureksia kerran kypsytysajan puolessa välissä. Ota juurekset uunista ja tarjoile vaikkapa fetan sekä seesaminsiemenien kera. Maustemarinadi
Rakastan pimenevää ja sateista syksyä. Silloin etsin nuhjuiset villasukkani kaapista, kaivaudun sohvalle filtin alle ja napsautan telkkarin päälle. Pian koko muu perhe seuraa perässä. Jotta ilta olisi täydellinen, valmistan meille kasan sohvaeväitä! Eihän se ole ilta eikä mikään, jos eväät puuttuu. Ihan parasta sohvaevästä on erilaiset leivät eli voikkuleivät. Leipää on helppoja syödä sohvalla ilman suurta suttua ja ihan parasta on, että leivän täytteillä saa aina uusia makuja aikaan.
Olemme innostuneet syömään ruisleipää viimeisen vuoden aikana enemmän ja siitä on tullut tehtyä aika monta voikkuleipää milloin milläkin täytteellä. Kun tutustuin uuteen Vaasan Ruispalat Ohut Herkku leipään Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin yhteistyön kautta, olin innoissani. Nimittäin vihdoinkin löysin tarpeeksi ohuen ja ihanan rukiisen ruisleivän, josta saan tehtyä ruisrullia eli ruishia. Ruishi on voileivän sekä sushin välimuoto ja nimi Ruishi on siis ihan itse keksitty. Ajatus Ruishista on ollut mielessäni jo tovin, mutta en ole onnistunut löytämään tarpeeksi ohutta ruisleipää. Perheen teini rakastaa sushia, Walesin tiikeri graavia, minä tuorejuustoa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Vaasan Ruispalat Ohut Herkku taipui täydellisesti ruisrulliksi ilman halkeilua, sitkeän rakenteensa vuoksi. Rullien tekeminen ei vaadi paljoa aikaa ja ne valmistuvat helposti. Ruishi on mukavaa vaihtelua perusleipiin ja niitä kelpaa tarjota juhlapöydässäkin. Ruishit voi tehdä valmiiksi jääkaappiin odottamaan tunteja ennen ja nostaa pöytään juuri ennen tarjoilua. Lisää ideoita ja vinkkejä löydät kampanjasivulta ja nyt syömään! Maistuiskos?
Ruishi eli ruisrulla (24 kpl)
1 pkt Vaasan Varran Ohut Herkku 100 tuorejuustoa (pippuri) 1 punasipuli 300 g graavi kirjolohifilee iso nippu tilliä cocktail-tikkuja
Kuori ja silppua sipuli hienoksi. Voitele leipä tuorejuustolla. Laita siivu graavilohta leivän päälle. Lisää reilusti tilliä graavin keskiosaan. Rullaa leipä tiiviiksi rullaksi. Halkaisen leipä kahtia. Paina cocktail-tikku rullan läpi, että reuna kiinnittyy. Tarjoile ja nauti!
Keittiöremontti se vaan jatkuu, ainakin vielä tämän viikon. Puolet asunnosta on pakattu pahvilaatikkoihin. Kun siirtelin remontin tieltä pakattuja keittokirjojani, Kreikan tuliaisina tuotu perinneruokakirja hyppäsi suoraan syliini laatikosta. Kirja jäi auki pinaattiriisin kohdalta ja tuntui, että kirja suorastaan vinkkasi minua kokeilemaan jotain uutta ja aurinkoisen raikasta remonttipölyn keskellä. Pinaattiriisiä se olla siis pitää, tottakai!
Pinaattiriisi on mitä helpoin tehdä ja pirteä sitruuna antaa riisille mukavaa lisämakua. Pinaattiriisin voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä. Lisäbonusta lisuke saa pinaatin terveellisyydestä! Tämä kelpaisi varmasti itse Kippari Kallellekkin.
Siinä haarukalla riisiä syödessäni ajatukset lipuivat ihanan aurinkoiseen Kreikan reissuumme, josta on jo liian kauan aikaa. Onneksi sieltä tuli kotiin muutakin kuin muistot ja tyhjä kukkaro. Kirjan avulla pääsen vielä monen monta kertaa fiilistelemään lomaa ja Kreikan makumaailmaa. Taidan laittaa viikonloppuna ihan Lottoa vetämään, viime kerrasta on jo vuosi. Haaveita, haaveita.... eikä krooninen matkakuume auta asiaa yhtään.
Pinaattiriisi
400 g pinaattia 1 dl oliiviöljyä 1 sipuli (kevätsipuli varsineen/ sesongin mukaan) 3 dl riisiä (perus) noin 7 dl vettä (riisin keitto-ohjeen mukaan) 1 dl tilliä 2 iso sitruunan mehu suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan
Kuori ja silppua sipuli. Lisää oliiviöljy ja sipuli kuumennettuun pataan. Kuullota sipuli. Pese pinaatti kylmällä vedellä lävikön alla ja kaada pinaatit pataan. Anna pinaatin hautua keskilämmöllä noin 5 minuutin ajan, välillä sekoitellen. Hienonna tilli. Lisää riisi, vesi, tilli, suola ja pippuri. Kypsennä riisi kannen alla miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Tarjoile riisi kuumana tai kylmänä sitruunamehun kera.
Vapaapäivänä on mukava ottaa rennosti siellä keittiönkin puolella. Pitkään haudutetut ruoat ovat ihanteellisia siihen hommaan, koska ne valmistuu kuin itsestään uunin lämmössä. Sillä aikaa voi ottaa rennosti siis jos vain voi! Yleensä ei, koska vapaapäivän tekemättömät työt-lista on jokseenkin oudon pitkä! No, haaveilla ainakin saa vaalaenpunaisten lasien läpi, siitä rennosta vapaapäivästä. Kylläpä ajatukset taas rönsyilee, joten hypätään nyt asiasta villasukka, takaisin siihen ruokaan.
Karamelli-nyhtöpossu on helppo valmistaa, niin HYVÄÄ ja suhteellisen edullistakin! Itse tykkään tehdä possun lapaa, mutta kaslerkin käy vallan mainiosti. Karamelli-nyhtöpossu sopii syötäväksi sellaisenaan, riisin kaverina, tortilloihin, hampparin väliin, pizzan täytteeksi, voileipiin, piirakkaan ja lista jatkuu......mistä nyt itse tykkää.
Makua nyhtäpossu saa chilistä, inkivääristä, valkosipulista, korianterista ja tietenkin siitä sokerista. Karamelli-nyhtöpossu ei ole liian tulista. Muistaa vaan valita kaupasta miedon chilin ostoskoriinsa. Eipä tässä sitten muuta kuin, herkullisia hetkiä ja rentouttavia vapaapäiviä kaikille!
Karamelli-nyhtöpossu
1 1/2 kg possun lapaa
Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen uuniin laittoa. Kuumenna uuni 100 asteeseen. Nosta lapa pataan ja kaada marinadi päälle. Hauduta lihaa kannen alla noin 5 tuntia. Ota pata uunista. Nosta possu padasta pois ja siiviloi liemi. Ota paistoliemi talteen. Anna lihan hieman jäähtyä. Poista näkyvä rasva lihan pinnasta. Laita liha takaisin uunivuokaan. Nyhdä lihaa haarukoilla pieneksi suikaleeksi. Kaada liemi pataan ja anna hautua noin puoli tuntia. Tarjoile ja nauti.
koristele kypsä karamelli-nyhtöpossu seesaminsiemenillä ja tuoreella korianterilla.
Raasta kuorittu valkosipuli ja inkivääri. Hienonna korianteri. Halkaise chili ja poista siemenet. Hienonna veitsellä pieneksi paloiksi. Sekoita kaikki keskenään ja kaada possun päälle pataan.
Tallenna resepti näppärästi nyt myös Pinterestiin!
Halloween kolkuttelee jo oven takana ja moni sovittelee noidan hattua harmaiden hiuksien peitoksi. Eipä hätää, harmaat hiukset ja juhlastressi kannattaa lakaista heti luudalla ovesta ulos nauravien kurpitsoiden seuraan. Nimittäin pienillä edullisilla nikseillä saa vaikka mitä aikaan.
Miltä kuulostaisi itse tehty kurpitsacooler, missä juomat pysyvät kylmänä juhlissa tai vaikkapa muffinssivuoista tehdyt haamut, joita voi käyttää myös pöydän nimilappuina? Musta jätesäkki on edullinen ja nopea koristelumateriaali, josta saa tehtyä helposti esim. pöytäliinana tai tuolin päällisiä, jossa on ripaus mystiisyyttä. Koristeita varten ei siis tarvitse mennä erikoisliikkeisiin, vaan kaikki hankinnat saa ostettua samalla kertaa ruokaostoksien lomassa.
Kurkkaa videolta helpot Halloween juhlien koristeluvinkit, jos uskallat......
Kaikkea ei tarvitse tietenkään itse väkertää. Citymarketin valikoima oli ainakin niin laaja, että sain kaiken tarvitsemani sieltä samalla kertaa. Löysin lapsille ja meille aikuisille sopivat halloween-puvut, noidan hatut, hämähäkkejä, tekosilmiä, paperisia viirejä sekä lyhtyjä. Hyllyltä löytyi myös luurankoja, ilmapalloja ja kaikkea muuta pelottavaa.
Itse kattaukseen saa helposti näyttävyyttä aidoilla kurpitsoilla, kynttilöillä, lautasliinoilla. Tietenkin halloween ruoka kruunaa kaiken ja on tärkeässä osassa juhlia.
Muumionakit ja Omar-sormet ovat meidän perheen halloweenklassikko, mutta uusin ihastus on K-ruoka-sivuilta bongatut Haamubanaanit. Haamubanaanit on helppo tehdä ja kaiken lisäksi ne ovat niin veikeän näköisiä herkkuja, että eivät ehdi kauan pöydässä vierailla.
Pieni punainen keittiöni antoi vuosia sitten ruokakipinän. Kipinän, minkä innostuksesta aloitin tietämättömänä kirjoittamaan blogia sukulaisille. Harrastus tempaisi minut kerta heitolla mukaansa ja lopulta sain siitä itselleni työn, jota todella rakastan. Siitä asti punainen keittiö ja minä olemme olleet erottomattomat. Siitäkin huolimatta olen haaveillut uudesta "toimivasta" keittiöstä. Ajatuksena, että keittiö säilyisi saman oloisena, ainoastaan poistaisimme olohuoneen ja keittiön välisen seinän. Seinän tilalle rakentaisimme saarekkeen. Vanhat punaiset laatat jäisivät paikoilleen sekä vanhat kaapit. Ostaisimme vain muutaman kaapin lisää ja uusi keittiö olisi siinä.
Mites sitten kävikään? Kun samoja kaappeja ei enää ollutkaan myynnissä, ajatukset alkoivat rönsyilemään ja keittiöitä ihan vilisi silmissä. Kun kerta keittiö menisi uusiksi, ideoita riitti vaikka kuinka. Ja koska asun päivät melkein keittiössä, keittiön pitäisi olla suurempi, toimiva, inspiraatiota antava, pirteä ja lapsiystävällinen. Väriltään vaalea ja tietenkin sitä punaista. Tyyliltään selkeää, persoonallista, rönsyilevää, rouheutta ja kaikka siltä väliltä! Vähän kuin minä.
Kävimme muutamassa keittiöliikkeessä tutustumassa tarjontaan. Lopulta päädyimme ostamaan keittiömme Ideal-keittiöstä ja tekemään keittiömuutoksen yhteistyönä Ideal-keittön kanssa.
Kurkkaa uuden keittiön tunnelmia myös videolta!
Muutokset Tiesin aika tarkasti mitä haluaisin, mutta toteutus oli hakusessa. Onneksi oli apu lähellä! Suurin muutos oli seinän poistaminen ja sen tilalle saarekkeen rakentaminen. Saarekkeen molemmilla puolille tuli kaappeja sekä laatikoita. Induktioliesi, missä valmistaa ruokaa. Pöytä baarituoleineen, jossa on helppo syödä aamu-sekä välipalat lastenkin kanssa.
Ideal-keittiöstä sai onneksi kaiken tarvittavan esim. kodinkoneista valaistukseen ja välitilalevyihin. Ei tarvinnut juosta kiireessä monen kaupan kautta. Keittiöön lisättiin paljon uusia kaappeja. Uuni nostettiin ylemmäksi, jotta ei tarvii kyykistellä koiran kanssa lattialla, miettien: onko nisupullat valmiita? Kaikki kodinkoneet myös integroitiin, jotta yleisilme on siisti ja selkeä olohuoneeseen päin. Vesihana ja allas jäi samaan paikkaan kuin ennenkin. Altaan värin valitsin suosikkiruokien vuoksi tummaksi, näin punaiset pastakastiketahrat ei värjää allasta ja tumma allas toi mukavaa kontrastia vaaleaan pöytätasoon.
Ilmastointi ja valot
Saarekkeessa olevan lieden päälle piti asentaa uusi ilmastointilaite. Asuntoomme sopii vain moottoriton huuva, joten B2 malli oli meidän pakollinen valinta. Blondin päähän ei meinannut mahtua ajatus, miten moottoriton malli on melkein tuplasti kalliimpi kuin moottorillinen, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi asunnon oma ilmastointi on tehokas ja huuva kaunis, niin blondikin tyytyi kohtaloonsa.
Ilmastoinnille piti rakentaa ihan uusi reitti, jotta putket ja sähköjohdot ei näkyisi. Ongelma ratkaistiin niin, että putki piilotettiin kaappien yläpuolelle olevaan tyhjään tilaan sekä kattolautojen sisään. Loput johdot ja putket peitettiin koteloon johon upotettiin himmennettävät led-valot. Valoja tuli myös kaikkien yläkaappejen alle. Valitsimme kaappien alle led-valonauhan. Valonauha koteloitiin, jotta se pysyy kauniisti kuosissaan. Himmennettävät valot oli loistoidea, nyt saa illalla istuskella olohuoneen puolella tunnelmavalaistus päällä. Walesin tikru, varo vaan! Tunnelmaa on luvassa.....
Aamiaiskaappi
Amerikkalaisissa ja brittilehdissä on vilahdellut monesti aamiaiskaappeja. Aamiaiskaapin ovien taakse kätkeytyy niin kodinkoneet kuin aamiaistavaratkin. Sen verran brittiverta meidänkin perheessä virtaa, että pitihän sellainen aamiaiskaappi meillekin tulla. Hieman naurattaa tämä minun aamiaskaappivouhotus, mutta on se vaan niin helmi! Aamiaiskaappiin saa nimittäin piilotettua vaikka mitä. Kahvinkeittimen, vedenkeittimen, kupit, lasit, lautaset, kahvin, teen, puurot, myslit siis mitä nyt aamuisin tarvitaan aamiaisen tekemiseen ja syömiseen. Aaamiaiskaappiin lisättiin sähköpistokkeet, jotta siitä saa kaiken ilon irti. Teevesi vaan kiehumaan ja kuppi pöydälle odottamaan. Aamiaiskaapin laatikot saa vedettyä näppärästi ulos niin, ettei kaappi höyryty esim. teevesihöyrystä. Kun aamiainen on syöty, kaappi kiinni ja tavarat on poissa silmistä. Simpsala pim.
Jotain spessua ja diy
Halusin keittiöön jotain hauskaa yksityiskohtaa. Päädyin valitsemaan Ideal-keittiön valikoimasta pieniä vanerilaatikoita, johon saa nippelinappeli tilpehööriä piilotettua. Maalasin laatikot kolmesti samalla sävyllä kuin välitilan punainen väri on. Laatikoista tuli ihan onnistuneet ja se pieni hauska yksityiskohta, jota kaipasinkin. Lisää spessua keittiöön löysin kuin ihmeen kaupalla nettikirppikseltä. Etsin saarekkeeseen punaisia kestäviä baarituoleja ja siellähän minua odotti Gliss baarijakkarat. Iso kiitos myyjälle, tuolit sai hyvän kodin. Pöytälevyiksi valitsin rouhean valko/harmaan laminaatin, jossa sävy vaihtelee paikottain eläväisesti. Näin keittiön tunnelma ei ole liian valkoinen.
Saarekkeeseen tarvittiin myös tietenkin sähköä, jotta pääsen käyttämään kodinkoneita ym. Päädyin siihen, että pistoke laitettiin saarekkeen ulkoreunaan, jottei jauhot ja muut pienet murut tuki sähköpistokkeen reunoja. Käytännöllisyys ennen kaikkea.
Olen niin tyytyväinen uuteen keittiöön. Siitä tuli juuri meidän perheen oloinen, toimiva, iloinen, energinen, isompi, lapsiystävällinen, persoonallinen ja kaikkea mitä toivoa saattaa. Nyt kelpaa kokkailla ja tehdä töitä hyvillä mielin.
Suihkussa tiskaaminen, jatkuva grillaaminen tai eineksien syöminen, työmiesten läsnöolo, kodin kaaos ja arjen haasteellinen pyörittäminen on jo unohtunut. Kahden viikon odotus palkittiin! Neljän kuukauden putkiremontti ja keittiöremontti on takanapäin. Nyt nautimme perheen kanssa rauhasta, toisistamme, hyvästä ruoasta ja kodin lämmöstä. I LOVE!
Ps. Ensi viikolla onkin luvassa jotain tosi hyvää arkiruokaa....joten kannattaa pysyä kuulolla.
Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat! Aikamoinen ero, vaikka punaisuus säilyi. Mitäs tykkäät?
Kiitos Ideal-keittiö, kiitos myös Kiinteistökehitys Pitkänen sekä Mt-Electric Oy.
Meidän perheessä syödään paljon pastaa erilaisten tomaattikastikkeiden kera. Se mikä kastikkeita yhdistää on Mutti tomaattimurska. Se vaan on mielestäni ihan parasta. Tomaattimurska innokkuuteni huomattiin ja niinpä pääsin tekemään yhteistyötä Muttin kanssa. Kun vielä kastikevelho Henri Alèn pyysi apuani soosin teossa, ei tarvinnut miettiä vastausta.
Henkan haaste ja ajatus oli, miten tehdä huippusuosittu Mutti-soosi vieläkin paremmin vai voiko sitä edes tehdä enää paremmin? Haaste sai minut hihkumaan innosta, koska minulla on salainen ase, mikä saa ruoan maistumaan kauhan verran paremmalta.
Soosihaasteeseen osallistui lopulta koko meidän perhe. Keittiö täyttyi huumaavasta tomaatin ja yrttien tuoksusta, lapsien koemaistelujonosta sekä minun malttamattomasta hymystä. Taisin jopa yrittää laulaa muutaman italialaisen lurituksenkin, siinä soosia sekoitellessa. Olin fiiliksissä.
Tässä se nyt on! Entistä ehompi täyteläinen Mutti-soosi vol. 2. Kastike, joka hurmaa maullaan ja helppoudellaan. Soosin salaisuus on porkkanan ja tomaatin makeus sekä se erityinen, melkeinpä salainen raaka-aine, mikä saa tomaatinkin rakastumaan. Ja se salaisuus löytyy smetanasta! Tomaatin ja smetanan liitto, sitä ei voita mikään. Jo Igorikin tiesi, että smetana hurmaa ruoan kuin ruoan. Henkka, uskallan sanoa, että nyt on soosissa maut kohdillaan.
Meidän perheessä kattila puhdistettiin leivän paloilla viimeistä kastiketahraa myöden. Ensi kerralla teen ehdottomasti tuplasatsin, jotta voin käyttää kastiketta seuraavana päivänä vaikka pizzaan tai lihapullavuokaan. Tässäpä olkaa hyvä, täyteläinen Mutti-soosi vol. 2 ja nyt syömään.
Kuori ja hienonna sipulit. Pese, kuori ja raasta porkkana. Halkaise chili ja poista chilistä siemenet. Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää hienonnettu chili ja raastettu porkkana kattilaan. Hauduta miedolla lämmöllä kattilassa noin 10 minuuttia, välillä sekoittaen. Mittaa fariinisokeri ja tomaattipyre joukkoon. Kaada lopuksi tomaattimurska sekä smetana. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä vielä toiset 10 minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Silppua lopuksi reilusti tuoretta basilikaa kastikkeen joukkoon.
Tarjoile täyteläinen Mutti-soosi esim. pinaattipastan ja parmesanin kera.
